Kissan hyvinvoinnin avaimet

Rokottaminen

Tarttuvista taudeista kissalla vakavin on kissarutto, vapaana liikkuvilla kissoilla riskinä on myös raivotauti eli rabies. Kissaruttoa esiintyy Suomessa paikallisina epidemioina säännöllisesti. Virus on hyvin tarttuva, eikä vaadi edes suoraa kontaktia sairaaseen kissaan. Kissarutto voi tarttua myös sisäkissaan, kulkien esim. ihmisten vaatteiden mukana. Kissarutto on tappava sairaus, ja virus pystyy säilymään ympäristössä erittäin pitkään.

Suomessa raivotautia ei esiinny säännöllisesti; todetut tapaukset 2000-luvulla ovat olleet yksittäistapauksia. Silti ulkoilevat kissat tulisi rokottaa raivotautia vastaan, koska rabies on ns. zoonoosi eli ihmiseen tarttuva sairaus. Raivotauti johtaa aina kuolemaan, ja siksi sen vastustus on maailmanlaajuisesti tärkeää. Luonnoneläimet voivat levittää raivotautia eikä Suomen raivotautivapaudesta siksikään ole takeita.

Sterilointi

Sterilointileikkauksessa naaraskissan munasarjat poistetaan. Tämän jälkeen kissalle ei tule enää kiimoja – säännöllinen, yöllä omistajia valvottava mouruaminen ja mahdollinen merkkailu virtsalla loppuu. Kissa ei saa myöskään enää ei-toivottuja pentuja.

Sterilointileikkaus on kirurgisena toimenpiteenä pieni operaatio. Se on turvallinen rutiinileikkaus, ja toipuminen on nykyisillä lääkityksillä ja leikkaustekniikoilla nopeaa. Haavan pituus on puolesta sentistä pariin senttiin. Leikkauksen jälkihoitona kissa saa kipulääkettä. Antibioottia ei tarvita.

Sterilointi helpottaa tyttökissan elämää monin tavoin. Naaraskissan kiimakierto on lyhyt ja se voi olla lähes koko ajan kiimassa. Kiiman estämiseen käytettävillä hormonivalmisteilla on ikäviäkin seuraamuksia, siksi niitä ei suositella pitkäaikaiseen käyttöön. Leikattu tyttökissa ei tule kiimaan ja se mm. pysyy paremmin kotona. Naaraskissan elimistölle tiheä poikasten saaminen on rasite, ja ei-toivottujen kissanpentujen kohtalo on myös usein karu.

Kastrointi

Kollikissan tullessa sukukypsäksi sille kehittyy lajille tyypillisesti tarve merkata reviiriään virtsalla. Mikäli kissa oppii merkkaamaan kotona paikkoja, voi tämä tapa jopa jäädä pysyväksi, vaikka kolli kastroitaisiin. Kollikissa kannattaa kastroida ennen kuin tämä ikävä tapa alkaa.

Kollikissalla on tarve kuljeskella laajalla reviirillä mahdollista kumppania etsien ja reviiriään suojellen. Leikkaamattomat kollit häviävät kotoaan helposti päiväkausiksi, eivätkä aina palaa reissuistaan.

Leikkaamaton kolli käyttäytyy aggressiivisemmin muita kissoja kohtaan kuin leikattu. Tappelut uroskissojen välillä ovat tavallisia. Tappeluiden seurauksena kollilla voi olla repaleinen korva, ruhjeinen naama ja puremasta aiheutuneita paiseita kehossaan. Kastraatio parantaa kollikissan hyvinvointia myös siten, että riski joutua tappeluihin vähenee merkittävästi.

Mikrosirutus

Tunnistusmerkintä eli mikrosirutus tehdään asettamalla ihon alle lapojen väliin pieni, noin riisinjyvän kokoinen siru, joka sisältää pitkän numerokoodin. Tämä koodi on kissan henkilötunnus jatkossa. Koodi on luettavissa mikrosirun lukulaitteella, joita löytyy kaikilta löytöeläinten kanssa toimivilta tahoilta. Sirutuksen jälkeen kissan sirunumero ja omistajan tiedot rekisteröidään tietokantaan, jonka avulla kissa pystytään löytämään, mikäli se katoaa.

Kissa on eläin, jolle on lajina tyypillistä vaeltelu yksin laajahkolla reviirillä. Kissan karkaaminen ja teille tietymättömille joutuminen ei ole pelkästään ulkokissoille tapahtuva sattumus. Kissa voi hypätä avoimesta ikkunasta, karata parvekkeelta tai lähteä livohkaan esim. automatkan yhteydessä.

Mikrosirutus on turva siitä, että kissalla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet löytää tiensä takaisin kotiin jouduttuaan hukkaan!

Hyvinvoiva kissa on rokotettu, leikattu ja sirutettu. Huolehdithan lemmikkisi hyvinvoinnin perusteet kuntoon!

 

Mainokset